Patruuna tekee Paluun Vaajakosken Naissaareen

Vaajakosken Naissaaressa nähdään jo toisena kesänä peräkkäin paikallishistoriasta kertova uutuusnäytelmä paikallisin voimin esitettynä ja kaiken lisäksi vielä historiallisella tapahtumapaikalla.

Haapakoskena aiemmin tunnetun Vaajakosken kehitys lähti vauhtiin, kun norjalainen James Salvesen saapui 1870-luvulla paikkakunnalle johtamaan setänsä omistamaa sahaa, joka pian oli koko Jyväskylän seudun suurin teollinen työnantaja. Kosken partaalle Naissaareen syntyi monimuotoinen teollinen yhdyskunta, jossa kaikki tapahtui patruunan siipien suojassa, kunnes omistus siirtyi SOK:lle vuonna 1916.

Viime kesänä Naissaaressa esitettiin harrastajavoimin Salvesenin alkuaikoihin ajoittunut näytelmä Patruunan päivinä, jonka kirjoitti Jyväskylän maalaiskunnan tilaustyönä jo vuosikymmeniä jyväskyläläinen pitkän linjan teatterilainen Aira Airola. Näytelmää esitettiin täysille katsomoille toistakymmentä kertaa.
- Viimekesäinen esitys oli kunnan projekti. Porukka tykästyi tästä hommasta kovasti ja perusti uuden teatterin, Naissaaren Näyttämön. Salvesenin aika ei tullut kerralla kolutuksi. Patruuna vaikutti paikkakunnalla noin 40 vuotta. Tänä kesänä eletään vuotta 1914. jolloin Patruuna jakaa perintöään ja on muuttamassa Lauritsalaan. Patruunan perintö on erittäin vahvasti paikallishistoriaan perustuva näytelmä. Toisaalta näin on kyllä moni muukin paikkakunta saanut alkunsa. Sellaista yleispätevyyttäkin tässä tarinassa on, että muualtakin tulevat voivat ymmärtää, mistä siinä on kysymys.

Nimensä mukaisesti Naissaaren Näyttämö on vahvasti naisten käsissä. Miehistä on ollut jopa vähän pulaa.
- Naiset ovat innokkaampia harrastamaan. Joillakin miehillä taitaa olla ongelmana se, ette akat ei päästä.
Viimeksi jouduin tappamaan näytelmästä muutamia miesrooleja, kun niihin ei löytynyt ketään. Tässä uudessakin näytelmässä on 33 roolia, mutta vain viisi miestä. Ihmekös tuo toisaalta, kun näytelmää esitetään Naissaaressa ja teatterinkin nimi Naissaaren Näyttämö ry.

Kiinnostus paikallishistoriaan perustuvia teatteriesityksiä kohtaan näyttää jatkuvan Vaajakoskella. Naissaaren Näyttämön puheenjohtaja Tarja Penttinen kertoo, että ensimmäiset lippuvaraukset tämän kesän esityksiin tehtiin jo tammikuussa, jolloin näytelmä oli vasta ideana Aira Airolan päässä.
- Ovat ostaneet sian säkissä, Aira Airola naurahtaa.

Kunnianhimosta syntyy uusia ryhmiä

Vuosikymmenien ajan keskisuomalaisessa teatteritoiminnassa mukana ollut Aira Airola pyytää vähän miettimisaikaa, kun häneltä kysytään selitystä erityisesti Jyväskylän seudun laajaan ja tasokkaaseen harrastajanäyttämötoimintaan.
- Sen minä ainakin tiedän, miten niitä teattereita on syntynyt. Kun työväenyhdistyksillä oli ennestään oma teatteri, niin sotien jälkeen kansandemokraatit perustivat oman Kansannäyttämön. Omat näyttämöt antoivat mahdollisuuden harrastaa ja samalla se oli oman väen viihdyttämistä. Saatiin rahaa toimintaan.

Myöhemmin kun aatteellisuus haalentui, uusia teattereita syntyi myös harrastajien kunnianhimon siivittämänä.
- Kun toimintaa on ollut paljon ja se on ollut aika kunnianhimoista, siihen on satsattu ja on haluttu näyttää muille, että me osataan ja ollaan taitavia. Ja sitten kun ruvetaan osaamaan ja olemaan taitavia, syntyy taiteellisia ristiriitoja. Yhdet haluavat tehdä viihteellisempää linjaa, toiset kokeilevampaa linjaa. Jossain vaiheessa se rupeaa sitten ruokkimaan itse itseään.

Yhtenä merkittävämpänä tekijänä Aira Airola mainitsee yliopiston.
- Ylioppilasteatteriperinne on ihan oma lukunsa. Lisäksi Jyväskylän yliopistossa opiskellaan myös kirjallisuutta ja draamakasvatusta. On aika luontevaa hakeutua kokeilemaan itse draaman tekemistä, ja sitten sieltä kasvaa ohjaajiakin, joita harrastajaryhmät ovat palkanneet lisäksi myös Jyväskylän kaupunginteatterista.

Sivu päivitetty 10.07.2004 KP