| Wesmanni
28.7.2004 Hanni Salo Patruunan perintö jaettu Naissaaren Näyttämö ry:n kesäteatteriesitys Patruunan Perintö on saanut erinomaisen vastaanoton. Näyttämön puheenjohtaja Tarja Penttinen kertoo kesäisen perjantai-illan oleen ensimmäinen ei-loppuunmyyty esitys. Hän on myös saanut jo ryhmävarauksia ensi vuoden esitykseen, jota ei ole alettu edes kirjoittamaan vielä. Erityismaininnan Penttinen haluaa antaa Ulla Laineelle, joka Puttosen Karoliina-äidin roolin lisäksi on tehnyt valtavan suuren ja hienon työn vastatessaan esityksen puvustuksesta. Tämän vuoden esitys tapahtuu Patruunan muuttopäivänä. Työläisperheet ovat huolissaan tulevaisuudestaan Patruunan näyttäessä parhaita puoliaan hänen jakaessaan anteliaasti lahjoja lapsille ja äideille muistoksi itsestään. Tavaroiden lisäksi Patruunan alueelle jättämän perinnön, kuten koulun ja sairaalan, näytelmän kirjoittaja Aira Airola on soluttanut henkilöiden dialogiin. Tulevaisuudessa epävakaisuuden ja muutoksen tuulet voi kuitenkin aistia sahatyöläis-Parkkosen (Lasse Larkka) poliittisista puheista, joilla hän saa aikaan kysymyksiä ja huolta tulevasta etenkin naisten keskuudessa. Huumoria esitykseen tuo kiireetön konstaapeli Valfred Karala (Tauno Ladonlahti), joka ei turhia hätäile; Raamattua, eli "Syyrakkia" siteeraava Naristen mummo (Liisa Mansikkaviita) sekä totinen, omaa etuaan tiukasti valvova ja rouvittelua vaativa rouva Hida Dufva (Minna Myllys). Joka paikassa kirmaavat ja väillä lauluunkin puhkeavat lapset ovat raikas tuulahdus esityksessä, joka käyttää hyvin hyödykseen Naissaaren luonnonkaunista esityspaikkaa. Ympäristö otetaan myös huomioon, kun vielä rakennusvaiheessa olevaa upouutta rautatietä pitkin kulkee ihan oikea juna, jota kaikki pysähtyvät ihmettelemään. Historiallinen aihe on hyvin kiinnostava myös muille kuin vaajakoskelaisille. Näytelmä ei kerro pelkästään Naissaaren työläisten elämästä, vaan koko valtakunnassa vallinneesta tilanteesta 1900-luvun alkupuolella. Näyttelijöiden puheesta saa hyvin selvää koko esityksen ajan, ja esiintyjistä huomaa heidän nauttivan 'lavalla' olosta, vaikka amatööriyden huomaakin melko selvästi. Vallankin osa lapsinäyttelijöistä tuo hienosti myös persoonallisuutta rooleihinsa. Näytelmässä on sopivassa suhteessa laulua, puhetta ja tanssia, välillä vähän eksoottisempaakin Miss Fatiman (Kirsti Pehkonen) ansiosta, ja se on sopivan mittainen. Patruunan Perintö on kaiken kaikkiaan oikein viihdyttävä kesäteatteri-elämys, jolle toivoo näkevänsä jatkoa myös ensi kesänä. |
| Paluu |
|
Sivu päivitetty 28.07.2004 KP |